Seurakuntavaalien alla ajattelen, miksi niin harva on kiinnostunut luterilaisen seurakunnan toiminnasta. Vain osa kirkkoon kuuluvista jaksaa äänestää. Onko niin, että ihmiset eivät näe, mitä hyvää kristinuskolla on annettavana?
Minulle kristinusko merkitsee paljon. Se antaa elämän suunnan. Kristillinen sanoma armosta ja kuolemanjälkeisestä elämästä tuo toivoa ja lohtua. Usko antaa sisäistä turvaa vaikeissakin elämänvaiheissa. En ole oman voimani varassa. Minun ei tarvitse heikoimmillani jaksaa tai osata edes rukoilla. Huokaus riittää ja toisten uskovien esirukous kantaa.
Kristittyjen yhteys toimii turvaverkkona. Saamme pohtia tärkeitä asioita yhdessä, jakaa huolia ja kiittää Herraa. Voimme oppia toisiltamme uskon luottamusta. Yhdessä osaamme myös ottaa vastaan erilaisia ihmisiä. Yhden elämänkokemus auttaa kohtaamaan jonkun etsijän, toisen taas vähän toisenlaisen tulijan. Jeesuksen esimerkin mukaan heikkoja ei syrjitä, vaan juuri heitä autetaan.
Raamatun ohjeet elämään ovat arvokkaita. Ne antavat suojaa pahimmilta virheiltä ja ohjaavat lähimmäisenrakkauteen. Elämän valintatilanteissa voi peilata ajatuksiaan Jumalan sanaan, pyytää voimia ja johdatusta. Ja jos tulee tehtyä väärin, saa pyytää anteeksi ja aloittaa uudelleen.
Raamattu opettaa myös kiittämään Jumalaa kaikesta hyvästä. Ylistämme Jeesusta siitä, että hänen takiaan saamme syntimme anteeksi ja pääsemme Jumalan lapsiksi. Yhteisessä ylistyksessä on ihmeellinen voima. Voin oppia syvää kiitollisuutta yhdessä muiden uskovien kanssa.
Raija Leppälä (47)
